Aikuinen opiskelijana > Yleistä tietoa

Yleistä tietoa


Opiskelu aikuisena

Suomessa on puhuttu elinikäisestä oppimisesta jo 1980-luvulta lähtien. Elinikäisellä oppimisella tarkoitetaan sitä, että ihmisellä on kaikenikäisenä jatkuva mahdollisuus monipuolisesti kehittää persoonallisuuttaan järjestelmällisen ja joustavan opiskelun avulla. Tämä opiskelu ja oppiminen voi tapahtua yhtä hyvin niin oppilaitoksessa, työssä kuin vapaa-aikanakin. Elinikäisen oppimisen tarve tulee myös sitä kautta, että nyky-yhteiskunta ja työelämä vaativat jatkuvaa uusiutumista. Nykypäivänä ei ole harvinaista, että ihmisellä on elämänsä aikana kaksi tai kolmekin ammattia, hänestä kehittyy monialainen osaaja. Toisaalta voi tietysti kehittää itseään jollakin tietyllä sektorilla tämän kyseisen sektorin erityisosaajaksi. Kaikkea oppimaansa voi kuitenkin hyödyntää, koska työelämässä korostetaan yhä enemmän työelämän yleisiä valmiuksia, muun muassa yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaitoja.

Elinikäisen oppimisen edellytyksenä voidaan pitää itseohjautuvuutta. Kun ihmiselle tulee lisää ikää, myös hänen itseohjautuvuutensa oletettavasti kehittyy. Opiskelun kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hän oppii tekemään omat opiskeluaan koskevat ratkaisunsa ja ottamaan ensisijaisen vastuun oppimisprosessistaan. Näin aikuisopiskelijan on pystyttävä tunnistamaan omat oppimistarpeensa ja toimimaan valitsemiensa päämäärien ja tavoitteiden mukaisesti sekä pystyttävä tekemään itsearviointia.

Aikuisen on mietittävä ennen opiskelemaan lähtöään muun muassa opintojensa rahoitus. Nykyisin on tarjolla useita erilaisia kouluttautumisvaihtoehtoja. Hän miettii myös, miten hän saa järjestettyä aikaa opiskelulleen, koska aikuisella on opiskelijan roolin lisäksi paljon myös muita rooleja. Siksi läheisten ihmisten tuki ja kannustus on ensiarvoisen tärkeää.
 
Koska aikuinen opiskelee omia tarpeitaan varten ja näin tietää mitä haluaa ja mitä hänen osaamisestaan puuttuu suhteessa alan tutkinnon perusteisiin, hän yhdessä ohjaajansa kanssa tekee itselleen henkilökohtaistamissuunnitelman. Henkilökohtaistamisen peruslähtökohtana on nimenomaan aikaisemman osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen.

Sitä, missä paikassa ja millä tavoin opiskellaan, nimitetään oppimisympäristöksi. Manninen (1998) määrittelee oppimisympäristön ”paikaksi, tilaksi, yhteisöksi tai toimintakäytännöksi, jonka tarkoitus on edistää oppimista”.  Opiskelumahdollisuudet ovat siis moninaistuneet paljon siitä ajasta, jolloin nykypäivän aikuiset ovat käyneet koulunsa. Jossakin oppimisympäristössä opiskelijat ovat fyysisesti läsnä ja läheisessä kontaktissa toistensa kanssa, jossakin taas työskennellään yksin. Tietokoneen avulla tapahtuva verkko-opiskelu monipuolistaa omalta osaltaan erilaisia oppimistilanteita. Opiskeluryhmän merkitys myös yksintyöskentelyssä on tärkeä, koska ryhmä mahdollistaa kokemusten vaihdon ja toinen toiselta oppimisen. Aikuisen elämänkokemus on voimavara ja motivaation lähde opiskelussa. 

Koska oppimisympäristöt ovat moninaisia ja monimuotoisia, on myös opiskelijan ja opettajan rooleissa tapahtunut muutoksia. Perinteisessä käsityksessä opetuksesta opettaja päätti etukäteen, mitä tietoa opiskelijoille välitetään: opettaja järjesti oppimissisällöt ja valitsi opetusmenetelmät.   Nykyisessä oppimisympäristö- ja opetusmenetelmäajattelussa opiskelija mielletään oppimisen ohjaajan (opettajan) kanssa tasavertaiseksi toimijaksi: opiskelija ottaa omasta oppimisestaan opiskeluprosessin edetessä yhä suuremman vastuun. Ohjaajan tehtävänä on sitouttaa ja auttaa opiskelijaa tässä prosessissa. Perinteisessä mallissa keskityttiin tiedon ja taidon siirtämiseen, kun taas prosessimallissa keskitytään tuottamaan toimintamalleja ja mahdollistamaan resurssit, jotka auttavat opiskelijoita hankkimaan uusia tietoja ja taitoja. 

Opiskelussa ja oppimisessa on hyvin keskeisessä asemassa tiedon hankinta ja käsittely.  Erilaisten viestintäkanavien kautta on paljon informaatiota tarjolla. Tästä tulvasta on opittava erottamaan sellainen informaatio, joka on luotettavaa. Tietoa on siis opittava hakemaan, käsittelemään ja tarkastelemaan kriittisesti. Näin se tieto, jota henkilö soveltaa omassa opiskelussaan, on sellaista, jonka avulla pystyy omaksumaan asioiden perustan ja ytimen.